Siiderisukat

Viime joulun alla mietin kovasti, mitä kaikkea voisin huovuttaa ihmisille joululahjaksi. Huovutusinto oli silloin huipussaan. Suurin ongelma oli miehet; heille on vaikea ylipäätään keksiä joululahjoja. Kysyin mieheltäni ideoita ja hän keksi siiderisukan! :D Nimen keksi serkkuni eräs ystävä, kun näki jäähdyttimet tupaantuliaisissa.

Kyseessä on siis huovutettu suojus, johon olut- tai siideripullo (tai tölkki) sujautetaan. Jäähdytin toimii kahdella tavalla. Kylmän juoman se pitää kylmänä (ja kädet lämpimänä). Lämpimän juoman se jäähdyttää, kun sen kastelee ja laittaa aurinkoiseen paikkaan. Käytämme jäähdyttimiä viikoittain saunassa, kesällä rannalla ja muuten vaan pullosta juodessa, kun emme halua kylmiä näppejä. Teimme näistä myös viinipulloversioita ja molempia malleja meni paljon joululahjoiksi. Keskellä olevan punamustan värivaihtoehdon suunnittelin miesten makuun. Kun sinne sujauttaa Karjalan tai Karhun, niin johan miehetkin innostuvat. ;)

Kuumeessa ollaan täälläkin

Kuudetta päivää kipeänä. Eilen aamulla luulin flunssan jo olevan helpottamaan päin, mutta illalla en enää pystynyt puhumaan. :( Tänään olo on hiukan parempi kuin illalla, mutta uutena tulokkaana nyt yskä.

Olen vääntänyt taas joululahjoja. Näpersin koruihin myös laput, joissa lukee "Julian korut", blogini osoite ja kääntöpuolella käytetyt materiaalit. Kylläpä korut näyttävät heti paljon kauniimmilta. ;)


Tässä on koru, jonka valmistaminen ei vaadi suuria lahjoja. Otetaan Tampereen messuilta ostettu nätti kivi, lisätään toiselta kaasolta saatu nahkanauha ja laitetaan kaulaan.

Viimeiseksi laitan kuvan söpöstä pienestä virkatusta heijastimesta. Ohje liskoon löytyy täältä.

Déjà vu

Haamut on karkotettu! En ollut tajunnut (vaikka se suoraan Blogilistan ohjeissa lukikin), että atom-syöte pitää laittaa kahteen kohtaan.

Halusin Leopardin sydämen seuraksi kaulakorun. Tämä setti sopii loistavasti arkikoruiksi. Olen nukkunut rannekoru kädessä (mitä en normaalisti tee ikinä), koska en ole halunnut siitä erota. Helmihulluuteni on vaikea-asteista...

Leopardijaspissydän, hopeahelmiä, makeanvedenhelmi, hopealanka ja nahkanauha.

Leopardin sydän

Nuo edellisen postauksen sydämet mulle juttelivat, että haluaisivat päästä tällaiseen rannekoruun. Tarvitsin jotakin sydämien väliin, jotta ne asettuisivat nätisti. Muistin Inkun ihanan jaspiskorun, jossa isojen helmien välissä oli makeanvedenhelmiä. Näin syntyi Leopardin sydän. :)
Leopardijaspista, hopeahelmiä, makeanvedenhelmiä, hopealukko.

Haamuja ja ostoksia

Luulin jo korjanneeni haamupäivitysongelman, mutta väärässä olin. :/ Blogilista väittää blogini päivittyneen silloinkin, kun vanhoihin postauksiin kommentoidaan. Olen yrittänyt laittaa seurattavaksi alueeksi Atom-syötteen, mutta ei auta. Yritän kikkailla tämän kanssa, koittakaa vielä kestää näitä haamuja...

Hyvitykseksi niille ahkerille, jotka vielä jaksavat käydä blogiani katsomassa, laitan kuvan hankinnoista, jotka tein pk-seudun helmettiläisten tapaamisessa. Leopardijaspissydämiä (ihania!), makeanvedenhelmiä (nää on isoja) ja pieniä kivihelmikuutioita, joiden kivilajia en tiedä. Nämä toimikoot myös houkuttimena, että saisimme seuraavaan tapaamiseen lisää ihmisiä. :D

Olen kyllä tehnyt korujakin, mutta ne ovat olleet joululahjoja tai joululahjoiksi tulevia tilaustöitä, joten en ole viitsinyt laittaa niistä kuvia. Vielä.

Satu

Ja Yönsilmä veti taskustaan esille ohuen hunnun, jonka Satujen maan keijut olivat kehränneet äänettömästä hämärästä, joka hiipii nurmien yllä ennen aamunkoittoa. Mestaritonttu tiesi, että tämä huntu tekee näkymättömäksi, mutta repeää kahtia ja häviää, jos puhuu sanankaan sillä aikaa kun huntu on yllä.
- Aili Somersalo, Mestaritontun seikkailut -

Jos hämäränhuntuun kudotaan kuunvaloa sen vaikutus on juuri päinvastainen. Pienikin pala antaa kantajalleen kaikkien paikalla olijoiden jakamattoman huomion.
Helmetin marraskuun teema on "satu". Rakastan satuja! Luen niitä usein iltaisin ennen nukkumaan menoa itsekseni ja välillä ääneen miehelleni. :) Minulle rakkain satu on Mestaritontun seikkailut, josta tämä rannekoru on saanut alkunsa. Kuvia on tällä kertaa tuhottoman monta, koska en millään saanut korun kauneutta esille yhdessä kuvassa. Käytin koruun hopeoitua kuparilankaa, kuukivisiruja ja Swarovskin kristalleja.

Heijastimet

Tällä kertaa minulla ei ole koruja esiteltävänä. Ajattelin sen sijaan kertoa yhdestä toisesta intohimostani. Nimittäin heijastimista. Heijastimet ovat ihania! Heijastimilla saa väriä ja yksityiskohtia vaatteisiin ja laukkuihin samalla kun ne lisäävät turvallisuutta. Ja niiden käyttö on pakollista pimeällä, myös kaupungeissa.

Suurin osa heijastimistani on itse tehtyjä, huovutettuja ja virkattuja. Näissä kuvissa näkyy joitakin heijastimia, joita poimin eteisessä roikkuvista vaatteista ja laukuista. Muut heijastimet ovat minun tekemiäni, mutta ihana musta kissaheijastin on kaasoni luomus.

Viikonlopun hopeaketjukurssin satoa

Olin viikonloppuna hopeaketjukurssilla. Harmillisesti olin hyvin päättämättömällä tuulella, enkä saanut paljoakaan aikaiseksi. Aloitin kyllä monenlaistakin ketjua, mutta sitten en tykännytkään niistä ja ne jäivät kesken tai purin ne. Kurssin suurinta antia oli muiden kurssilaisten vinkit. Helmetin Paysanne opetti minulle ruorikukkasten tekemisen. Häneltä sain myös vinkin, jonka ansiosta piina oli mielestäni suorastaan helppoa punoa. Mutta tässä siis niitä kuvia:

Ruoriketju ja -korvikset 1mm langasta 6 ja 3,5 mm puikolla. Lukko ja korviskoukut vielä puuttuvat. Haluaisin tehdä tähän settiin myös kukkariipuksen hiukan paksummasta langasta, mutta se saa odottaa veronpalautuksia...

Käärme (half persian 4-1) 1mm langasta 6mm puikolla.

Minulla ei ollut tarpeeksi paksua hopealankaa ja siksi tein piinan kuparista. Lanka on 1,4 mm ja puikko 4mm.

Minulla oli myös 1,8 mm kuparilankaa, josta tein hiukan kuningasketjua. Tämä on niin massiivista, että taidan tehdä tästä avaimenperiä.Ketunhäntäketju oli makuuni jotenkin liian pyöreää. Tein sitä pienen pätkän sekä hopeasta että kuparista. Koska käärme ja piina olivat vaikeita aloittaa, mutta helppoja jatkaa, tein niistä molemmista aloituspalat.

Huomaatteko muuten, mitkä kuvista on otettu yhdeltä ja mitkä kolmelta iltapäivällä? Valon määrä todellakin vähenee nopeasti. Mitenkähän saan otettua kuvia ensi kuussa?

Häät

Menimme rakkaan mieheni kanssa kesällä naimisiin. Häät olivat oikein onnistuneet. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen ja lähes kaikki onnistui suunnitelmien mukaan.

Käsityöihmisenä halusin tehdä mahdollisimman paljon itse. Suunnittelin ja ompelin itse pukuni ja tein tietysti itse koruni. Korukuvat ovat minun ottamiani (kuten näkyy), ja pukukuvat ovat hovikuvaajamme Suovaaran Pekan ottamia.



Innokkaana huovuttajana halusin myös huovuttaa meille vihkihuovan. Kokoa sillä on 110 x 130 cm ja painoa melkein 3 kiloa. Toisella puolella on tätini Thérèsen upean taulun (nimeltään Serpentiinilisko) surkea jäljitelmäyritelmä. Toisella puolella on Karoliina Arvilommin huopien innoittama kuva, jonka päällä meidät vihittiin.

Kambabariipus

Kambabarannekoru kaipasi seurakseen kaulakorua. Tämä riipus kaipaisi vielä kiillotusrumpua, mutta kuvasin sen päivällä, kun vielä oli valoa.

Galaksi ranteessa

Nämä ihanaiset kivet ovat kambabajaspista ja niillä on kokoa peräti 30x22 mm. Mikään koru ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä kädessä kuin tämä. Kivet ovat niin ihanan sileitä ja niissä on upeat kuviot. Väriensä puolesta koru sopii hienosti farkkujen kanssa.

Tulipas paljon adjektiiveja. ;D Huomaatteko, että pidän tästä korusta.