keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Ylpeys käy lankeemuksen edellä

Tai jotain. Aloitin tammikuussa keramiikkakurssin. Ennen kurssin alkua kerroin miehelleni, minkälaisia teekuppeja, sushiasiastoja, teekannuja ja muita ihanuuksia ajattelin tehdä kurssin aikana. Mies vähän toppuutteli, että se ei välttämättä ole ihan niin helppoa, kuin miltä se näyttää. No minähän olen tehnyt keramiikkaa jo lapsena. Juuri tuossa jouluna vanhempien luona ihailin sitäkin possua, jonka päästä tuli ehkä hiukan iso, niin että possu nojaa leukaansa ja takajalat nousevat ilmaan. Mutta nyt olen jo iso ja paljon taitavampi.

Olen käynyt kurssilla 4 kertaa ja sain eilen ensimmäiset tuotokset kotiin. Ne on tässä.

Ei ihan sitä, mitä ennen kurssia suunnittelin. ;D Auttaisikohan, jos niitä koristaisi vaikka kivalla laavakivikorulla...

Pidempään keramiikkaa tehneet kurssikaverit lohduttivat, että tämä on hidas prosessi. Jotenkin silti epäilen, että saan unohtaa sen teekannun.

4 kommenttia:

Papu kirjoitti...

Hihitin ihan hervottomana pitkän aikaa :D Voi Julia, tää oli niin loistava merkintä. Noi kipot on oikein suloisia, ei siinä mitään, mutta ei ne ehkä tosiaan ihan teeastiastosta vielä käy :D Mutta harjoitus tekee mestarin!

Julia kirjoitti...

Joo, täytyy toivoa, että harjoitus tekee mestarin. Ensi kerralla ajattelin kokeilla dreijaamista. Opettaja sanoi, että hyvin harvoin kukaan saa sitä saviklönttiä lentämään seinään. Toivotaan, ettei musta tule varoittavaa esimerkkiä. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Voi Julia kun mua naurattaa... Saviklöntin seinään lennättämiseen tarvitaan todellista taituruutta , mutta esim lähes valmiiksi dreijatun ihan OK astian takaisin saviklöntiksi saattamiseen(kun vielä vähän haluaa sitä parantaa )onnistuu ainakin minulta ihan helposti.
Kärsivällisyyttä toivottelen...
HELMETIN HOPEA

Julia kirjoitti...

Kiitos Hopea! Kärsivällisyyttä mulle ei oo kauhalla annettu, mutta koitan ensi tiistaina sitä vähääni venyttää. ;)