Olen keväästä lähtien kulkenut nenä maassa, ja metsästänyt sopivia lehtiä hopeaan ikuistettaviksi. Nämä lehdet olen sivellyt lukuisilla kerroksilla hopeapastaa, joka polttamisen jälkeen muuttuu 99,9 % hopeaksi. Taikaa.
Maagisena päivänä 07.07.07 kokoonnuimme muutamien muiden korujentekoon hurahtaneiden kanssa tekemään koruja hopeasavesta. Meillä oli käytössämme uuni, jossa töiden polttaminen käy paremmin kuin toholla.
Porkkana ja Helmipöllö toimivat oppainamme. Itse sain aikaiseksi muutamia kivoja riipuksia ja muutamia... no, mitä niistä nyt sanoisi.
Ylimmässä kuvassa on nämä kivat riipukset. Niistä ei-niin-kivoista minulla ei ole vielä kuvaa, koska niitä pitää vielä muokata. Eiköhän niillekin vielä käyttöä löydy.

Alla puolestaan on kuvia niistä aiemmin tekemistäni lehdistä. Oravanmarjaa lukuunottamatta ne on kaikki patinoitu, mutta parista lehdestä jätin patinan poistamatta, kun niissä on niin kauniit värit. Oravanmarjalehteen aion juottaa nuo kaksi pallopäistä korupiikkiä, mutta toteutus on vielä hakusessa. Poimulehdestä on jo syntynyt kaulakoru, jossa on pieniä makeanvedenhelmiä ja peridoottisiruja. Lukkona on (kuinkas muuten) itse tekemäni lehtilukko.




Näihin riipuksiin meni yhteensä noin 50 grammaa hopeasavea ja lehdet ovat sentään kokolailla pieniä. Siitä voi hopeasaven hintoja tunteva äkkiä laskea, että näiden tekeminen on ihan törkeän kallista. Mutta nuo hopeaan ikuistetut lehtisuonet ovat mielestäni sen arvoisia.