Tässä taas yksi rannekoru, jossa epäsymmetrisyys on se juttu. Koru on valmistettu kuparista, helmiäissydämestä ja -siruista, Fimo-helmestä ja "uudesta Jadesta" (oliskohan serpentiiniä, vaikka onkin valkoista).
Tässä taas yksi rannekoru, jossa epäsymmetrisyys on se juttu. Koru on valmistettu kuparista, helmiäissydämestä ja -siruista, Fimo-helmestä ja "uudesta Jadesta" (oliskohan serpentiiniä, vaikka onkin valkoista).
Pidin aiemmin tekemästäni kuukivipuusta niin paljon, että tein niitä toisen. Tämän puun ripustin valkoiseen nahkanauhaan, ja mielestäni se sopii siihen oikein hyvin. :)
Osasinpa muuten asettaa riipuksen hassuun kohtaan kuvausta varten. Kohta joku varmaan kertoo minulle, että jos ei ole esiteltäväna hyviä kuvia, on parempi jättää esittelemättä. :-/

Tätä kuparista ja Swarovskin kristallista tehtyä sormusta olen pitänyt tosi paljon, mikä näkyy sormuksessa naarmuina. Tämä opettaa, että sormus kuvataan heti ssen valmistuttua, eikä vasta muutaman kuukauden käytön jälkeen... Sormus on tehty Irene From Petersenin kirjan "Silversmycken du kan göra själv" ohjetta mukaillen.


Tämä rannekoru on kai sitten rannerengas. Kokeilin tässä korussa erilaisia tapoja kieputella metallilankaa toisen ympärille. Runko on 1,8 mm kuparilankaa, lisäksi 0,5 ja 1,4 mm kuparilankaa ja fimohelmiä.

Tämä koru syntyi kesällä kun näin näitä koruja netissä. Yritin tehdä jotain samanlaista, mutta minulla ei ollut oikein sopivia helmiä.
Tämän korun olen tehnyt jo viime talvena. Se on luonnossa näyttävä ja paljon paremman värinen kuin tässä kuvassa. Sen lisäksi se on RIKKI! Solmusuoja vain hajosi kahtia! Tämä vei varmasti kaikista tekemistäni koruista eniten aikaa ja sitten se meni hajoamaan! Eikä syynä ollut minun huono työni vaan huonolaatuinen solmusuoja. >:( En vielä ole keksinyt miten korjaisin sen siististi.
Kamera ei juuri tässä välissä suostunut tekemään yhteistyötä, ei myöskään valaistus. >:( Yritin IrfanView:lla kuvaa muokata, mutta taitoni eivät oikein vielä riitä. Lehdet on taivuteltu 1,0 mm ja 0,4 mm hopeoidusta kuparilangasta. Koru on kaunis, harmittaa kun käytin niin huonoja materiaaleja...
Samalla tekniikalla tein kesällä myös perhosen. Olen pitänyt sitä hopeaketjussa kaulakoruna.
Valkoisia helmiäislaattoja, hopeahelmiä. Tämä koru näyttää hyvältä ruskettuneella iholla (kesällä).
Nahkanauhassa lasihelmistä tehty sydänriipus. Riipuksen ohjeen näin jollakin japanilaisella sivustolla, jota en nyt enää löydäkään. Mukava kaulakoru arkikäyttöön.
Kalkkiturkoosia ja värjättyä howliittia vähän erikoisemmissa korvakorukoukuissa.



Koska kaikki kuvat olivat huonoja, laitoin niitä kolme. ;D Riipuksesta roikkuu Swarovskin kristalli, labradoriitti ja mv-helmi.
Ihan yksinkertainen ranneketju, jossa huomionarvoista vain itse tekemäni lukko (ja sekin vain siksi, että olen sen itse tehnyt).
Nämä 8mm ametistit ovat violetteja, vaikka kuva muuta väittääkin. Lisäksi kivisiruhelmiä, jotka saattaisivat olla fluoriittia.
Mv-helmiä, kuukiveä, labradoriittia, Swarovskeja ja väleissä pienet siemenhelmet. Tuo yksi helmi ei ole keltainen, vaikka kuva niin väittääkin.
Ametisteja, kivisiruhelmiä (fluoriittia?), makeanvedenhelmi, fuksianvärinen swarovskin kristalli ja kullattua metallilankaa.
Riipuksen mötikkä on varmaankin ruusukvartsia, jota on myös ketjussa. Lisäksi koruun on käytetty makeanvedenhelmiä, sateenkaarikuukiveä, "uutta jadea", hopeahelmiä ja lasia. Olisin muuten patinoinut riipuksen, mutta kun menin tekemään sen hopeoidusta kuparilangasta, harjoituskappale nääs.
Tämä riipus ei ole vielä saanut itselleen ketjua, koska en tiedä, mitä käyttäisin. Kivi on maisemajaspista, mutta siinä on lämpimämmän ruskea sävy, kuin niissä helmissä, joita olen tilannut. Kivi on kääritty kullattuun metallilankaan.
Ostin joskus aikoja sitten akaattilevyjä Jalokivigalleriasta. Kiepautin yhden levyn ympärillä vähän kuparilankaa ja siitä tuli ihan passeli riipus. Tuo kiven poikki kulkeva lanka on kyllä ruma, mutta tämä oli ensimmäinen sarjassaan. Olen tehnyt samatyyppisiä koruja useampia. Kunhan nyt jaksan ja ehdin kuvailla niitä niin laitan sitten tänne esille.
Tämä ei ole epäonnistunut yritelmä, jolle olen raivostunut, vaan rannekoru. Se näyttää kädessä tältä.
Ei kovin vaikuttava, mutta vetoan (jälleen) siihen, että tämä oli ensimmäinen metallilangasta taivuttamani rannekoru.
Vasaroitua kuparilankaa, koukut hopeaa.
Leikin Fimolla. Se on kivaa, paljon kivempaa, kuin lapsena muovailuvahalla leikkiminen. Minulla on jo vuosia pölyttynyt muutama paketti Cernitiä kaapissa, mutta muutama viikko sitten eräs ystäväni kutsui meidät tytsit heille tekemään koruja Fimosta. Fimo oli kyllä paljon mukavampi muotoiltava ja niin minun oli ostettava sitä heti monta pakettia.
Tämän koru on sukua edellisen viestin rannekorulle. ;-) Tosin tämä on hiukan räväkämpi, tarkoitettu käytettäväksi niinä päivinä, kun haluaa tulla huomatuksi.
Nämä riipukset on tehty Fimosta ja 1,4mm kuparilangasta. Ylimmäinen on jo päässyt osaksi kaulakorua, jonka joudun kyllä purkamaan, koska kaulanympäri menevä kuparilanka on liian ohut.
Tykkään tästä rannekorusta kovasti, tämä on ehkä eniten käyttämäni koru. Suurin helmi on Fimosta, lisäksi värjättyä howliittia ja kalkkiturkoosia (todennäköisesti) sekä 1,4 mm ja 0,6 mm kuparilankaa..
Tämä puolestaan on ehkä eniten käyttämäni kaulakoru. Kehys on helmiäistä, helmet howliittia ja kalkkiturkoosia. Olisi pitänyt tähänkin tehdä metalliosat kuparista, niin olisi sopinut paremmin yhteen rannekorun kanssa.