Joka täysikuu nousee sydänyön hetkellä lähteestä satukukkanen, sen varsi on suora kuin nuoli ja umpu heleä kuin taivaan sini. Se avaa umpunsa, josta kohoaa läpikuultavia, hienoja, harmaita utuhattaroita. Ne ovat satuja, jotka leijailevat ulos maailmaan. Vahinko vain, että niitä eivät saata lukea muut kuin Satumaan ihmiset. Ja jos joku Satumaan ihmisistä sattuisi olemaan lähteen luona ummun auetessa, tarvitsisi hänen vain polvistua lähteen ääreen ja kumartua kuiskaamaan kukan sisään, minkä viestin hän tahtoo lähettää, heti lehahtaa kukan sisästä hänen viestinsä samanlaisena harmaana usvahattarana kuin sadutkin ja leijailee mihin sitä käsketään, vieden viestinsä perille ennen aamunkoittoa.
-Aili Somersalo, Mestaritontun seikkailut
13 kommenttia:
Tuon akaatin sisällä on kyllä aivan oma maailmansa! Helmet sointuvat väriin niin hyvin :)
Vauh mikä akaatti! Harmonisen kaunis kokonaisuus. :)
Ihana satumainen utuisuus... mahtava koru!!!
hehe! miten mie nyt noin laitoin tuon... höh... minä se siis olin!
Iih aivan ihastutta koru!
Ja tiedätkö mitä? mä rakastan myös sitä ihanaa satua :-)
Kirjoittajalta on myös toinen satu olemassa Päivikin satu.
Ihana satu ja ihana koru :)
terv. Anna
Kiitosta vaan taas kaikille, mutta nyt en oikein voi ottaa kunniaa tämän korun kauneudesta itselleni, kun se tulee tuosta ihanasta helmestä. Harmittaa, kun otin tuosta korusta kuvan sellaisessa kulmassa, että riipuksessa oleva kukkakuvio ei oikein näy. :(
Ansku, Päivikin satu on mulla koneella, mutta en oo ehtinyt sitä vielä lukea. Pitäis tulostaa se, niin lukeminen helpottuis.
viehättävä :-)
aivan ihana koru! niin ihana! olen haltioitunut ja korun lumoissa. kaunista, kuten kaikki korusi =)
-titta
Kiitos Mags ja Titta! :)
Voi että on upea koru!! Ja Mestaritontun seikkailut on maailman paras satu. Alakoulussa sitä luki meille opettaja ääneen ja koko luokka kuunteli hiirenhiljaa. Luin sen myös sitten omille pojilleni.
Aivan ihana koru ja ihanasti kytketty tarinaan. Meilläkin ala-asteella opettaja luki Mestaritontun seikkailuja, ja kirjahyllyn aarre on edelleen nyt jo edesmenneen vaarini vanha Mestaritontun seikkailut -kirja. Koruissa kuten monissa asioissa, tärkeää ei ole niinkään itse kivet tai helmet, vaan ne asiat, joita ne edustavat ja ne asiat, joita ne tuovat mieleen. Tässä koruntekijälläkin on iso rooli - millaisen tarinan hän kertoo korusta, mitä mielikuvia hän itse koruun liittää, mihin suuntaan hän sysää katselijan mielikuvituksen. Tämä on varmasti kaunein koru, jonka olen nähnyt.
Minullekin on ala-asteella opettaja lukenut Mestaritontun seikkailut ja se jäi jo silloin ekalla luokalla lähtemättömästi mieleen. Nyt olen itse lukenut sen parillekin luokalle ja yhä se vain lumoaa kuulijansa.
Lähetä kommentti