Hirviökirjanmerkki viehätti minua siinä määrin, että sain lopulta tämänkin korun viimeisteltyä. Ideani oli tehdä koru, joka näyttää tuhansia vuosia maan alla lojuneelta. Kivet ovat niitä samaisia hylkiöjaspiksia, joita käytin hirviökirjanmerkissä, samoin kiinalainen onnenraha. Lukon taivutin 1,4 mm kuparilangasta ja juotin hopeajuotospastalla, mutta en hapottanut. Lopuksia hiukan naputtelin lukkoa kärsineemmän näköiseksi.
Olin kuitenkin niin mielikuvitukseton, että tein korun vaijeriin! ;D Vaijeri mokoma ei suostu näyttämään vanhalta eivätkä myöskään kiinnityshelmet. Eivät, vaikka niillekin hiukan näytin liekkiä ennen käyttöä. Pitänee harkita rikkimaksakäsittelyä tai sitten jotakin orgaanisemman näköistä nauhaa vaijerin tilalle.
12 kommenttia:
Makee!!!!!
Tosi upeasti olet onnistunut jäljittelemään muinaistunnelmaa! Lukko on todella onnistunut. Onnea!
Oi sentään! Huolimatta itsepäisestä vaijerista ja kiinnityshelmistä olet muutoin onnistunut tosi hyvin!!! Uskomattoman hieno! Hylkiöjaspikset rocks. :)
Tää on siisti! Aivan upea! Tunnelma korussa on ihan kohdillaan.
Mites jos laittaisi kupariset kiinnityshelmien päällyshelmet ja vähän muotoilisit ja patinoisit niitä?
Lukkosi ovat aina aivan mahtavia, kateeksi käy. Ja hirviöistä on tullut kaunottaria :)
Kiitos! Katri, nuo kupariset päällyshelmet sopisivat tuohon loistavasti! Osaatko kertoa mistä löytäisin sellaisia?
Aivan mahtava, upea lukko ja jaspikset on... kauniita?!
-Meinasin ehdottaa antiikkihopeoituja kiinnityshelmiä, mutta Katrin ehdotus on parempi; niitä saa HelmiQ:sta :-)
Hieno! Muinainen tunnelma on vahvasti läsnä.
Hieno Tiibet-henkinen koru! Minäkin symppaan "hylkiöhelmiä", kaikella on paikkansa!
Voi mokoma minkä teit ;) Sait mun kuoppaiset ja rumat hylkiöt näyttämään oikein hyviltä (kuvissa aivan erityisesti - näkisittepä ne luonnossa, Julia on käännellyt niistä kaikista edustavamman puolen esille) ja löysit tarkoituksenmukaista käyttöä niille. Ei mua silti harmita, että annoin ne pois, voin vilpittömästi todeta niiden päässeen parempaan kotiin. Ja jäi mulle kuitenkin arviolta toistasataa kappaletta niiden edustavampia sukulaisia itsellekin ;)
...argh, mä nyt sekoilen näiden kommenttien kanssa. Ja tämä blogger tunnistaa mun gmail-tunnarit ja tuppaa käyttäjänimeksi tuota ristimänimeä jota en itsekään aina tunnista. Onnistuisikohan tämä nyt... -Henna-
No ei ne nyt luonnossakaan näytä pahoilta. ;D Sopivat oikein hyvin korun tyyliin. Parit kuopat vain kuuluvat asiaan. Kiitos vielä Hennalle. :)
Oooh, tuo lukko näyttää kuin se vieläkin hehkuisi kuumana tulesta. Aivan ihana!
Lähetä kommentti